Kausi 2003

18.2.2003 Ensimmäisen kerran veneessä

Tosin vielä pressun alla. Pientä esimakua kuitenkin kevään rakenteluun.
Venemessuilta hankittuja härveleitä: ankkuriliinakela, liinanohjaimet ja ankkuriteline sekä -kotelo tuli kiinnitettyä.

Ilta pimeni kuitenkin turhan äkkiä (18:30), joten kovin paljoa ei ehtinyt tehdä.

Ensi silmäys perän ohjainmekanismiin antoi kuitenkin olettaa hydrauliohjauksen asennuksesta tulevan tuskallista.
Paikat niin asennukselle kuin asentajallekin ovat ahtaat...

13.4.2003 Hydrauliohjauksen asennus

	Kevät alkaa olla (allakan mukaan) sen verran pitkällä, että pressuja ruvetaan jo vähentelemään. Kunnostuspäivän pääteemana oli jo aiemmin aloitettu vanhan vaijeriohjauksen poisto.
	Vanha ruori on tässä jo menestyksellä poistettu ja työtilan saamiseksi kaikki mahdollinen irroitettu...
	Kuvassa vanha ohjausvaijeri jo perästä irroitettuna valmiina lähtemään lattianalitusmatkalle...
	Järjestyshän veneessä pysyy esimerkillisenä kunnostustöidenkin aikana...
	Kuvassa vanhaan vaijeriin teipattu sähköjohto, jolla myöhemmin oli tarkoitus vetää hydrauliletkut perästä pulpettiin.
	Perästä oli purettu hyllyt ja kaapit pois tieltä, vaan edelleenkin oli kohtuullisen ahdasta... Vanha vaijeriohjaus on vielä perässä paikallaan.
	Saatiinhan ne putket vedettyä läpi!
	...Ohjauspumpulle leikattu suurempi läpivienti, putket ja pumppu kiinnitetty. Reiän leikkaamiseessa syntyi hieman pölyä...
	Ahterissa putket jäivät vielä retkottamaan, koska kaikki liitospalat eivät sopineet.

Tappioina (tähän asti) ainoastaan yksi epäonnistunut helmiliitos,
 uusittavaksi meni myös peräsinohjaimen kiinnityspultti,
joka osoittautui puoli milliä liian paksuksi hydraulisylinterin kiinnitykseen.

21.4.2003 Pääsiäismaanantai

Ensin silmäys merelle...
...melko lohdutonta veneilyn kannalta.

Ei muuta kun töihin.
Ensin ruori paikoilleen.

Puuttuvat hilavitkuttimet hankittuna putkien kiinnitys perään kävi jo kokemuksen tuomalla varmuudella.
Putkiston täyttö ja ilmaus oli odotettua helpompaa.

Niinpä etupää saatiin valmiiksi.

Peräsinakselin tappikin saatiin kavennettua sopivan kokoiseksi	Hätäsorvilla...

Työsylinterin kiinnitys ei vain onnistunut satamasta pyhäpäivänä löytyvin raaka-ainein.
...joten tarvittiin taas aikalisä.

22.4.2003 Hydrofinaali

Rautakaupan kautta ja toivoa täynnä loppusuoralle:

Sylinteri kinnitetään rautakaupan sedän telineeseen...	...ja tukevasti.
Laipioon kiinnitetään tukevat vastakappaleet	...ja sitten vain koko hökötys paikalleen.
Vielä kiinnitys peräsimeen...	...ja katso: Peräsin kääntyy!

Hydrauliohjauksen siis saa asennettua omin voimin.

Tarkkaavaisimmat ehkä huomasivat, että sylinteri tuli ylösalaisin.
Tämä varmasti vaikeuttaa ilmausta, pakottaapi luultavasti irroittamaan sylinterin, jos ilmausta tarvitaan.
Harkittu riski. Paikat oli niin p#%&leen ahtaat...

Kapteenin työpaikka loppusiivousta vaille valmiina.

Nyt vois jäät jo lähteä...

27.04.2003 Kaste

Täytyyhän veneellä olla nimi.

Niinpä lady tottelee tästä päivästä lähtien nimeä Miranu.

09.05.2003 Vesillelasku

Lopultakin ollaan niin pitkällä.
Vene nostrurin nokkaan, vuoden tähtihetki: Avain virtalukkoon, hehkutus...
...ja kone käy!

11.05.2003 Ensimmäinen saalis

Äitienpäivän kunniaksi oli verkkoon uinut kuha, pari pannukarkeaa ahventa ja muutamia kampeloita.
Kalansyöntikausi on alkanut.

12.05.2003 Retkikunta tankkaamaan

Skatan lopetettua on kaksi mahdollisuutta: Itään Lauttasaari tai länteen Porkkala.
Päivän valinta oli Lauttasaari.
Tyynessä kevätsäässä oli kiva ajella.
Kotimatkalla tipautin verkot mereen...

14.05.2003 Pietarin kalansaalis

Keppikalastusta kokeiltiin ensin...
...huonolla menestyksellä.

...mutta verkosta kalaa alkoi tulla...

...niin, että verkon selvittäminen osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi

Saaliin jaon jälkeenkin jäi perattavaa yllin kyllin.
Yksi kuha, paljon pulskia ahvenia ja kampelaa...

Kävi myös ilmi, että vene vuotaa ilmeisesti jostain kohtaa potkuriakselia...

18.05.2003 Vuoto löytyi

Ongelmakohta oli pakoputken viimeinen liitos.
Röörin tämä kappale oli irroitettuna hydrauliohjauksen ajan.
Vähänkin viksumpi olisi heti osannut epäillä käpisteltyjen paikkojen kestävyyttä...

Koeajolla verkot taas mereen...

20.05.2003 Kuivana pysyy

Vedentulo on tosiaan lakannut.
Voidaan palata normaaliin päiväjärjestykseen
ja miehistö kivuta alas katolta.

Kalantulo pysyi kohtuudessa:
Yksi mahtiahven - potentionaalinen ennätyskala.
Hitto, että hienosta digivaa'asta täytyy paristot olla lopussa.
Muuten pelkästään pieniä lahnoja.
Myllyyn...

24.05.2003 Säät epäsuosivat

Suurin odotuksin perjantai-iltana suurkalajahtiin.

Lauantaina yöllä alkanut sade jatkui ja lisämausteeksi oli tullut hernerokkasumu.
Päivä meni veneessä kököttelyksi.
Tulihan pestyä hytti.

Illansuussa selkesi niin paljon, että näki lähteä kotiin.
Matka meni kuitenkin suurimmalta osin gepsin avulla ajoksi.

28-31.5.2003 Eka reissu Snappertunaan

Pitkän viikonlopun innoittamana yön selkään matkalle paremmille apajille,
Ennen auringon laskua tullaan Barösundiin.

Seuraavana aamuna Ahti soi pari haukea, joista isompi (2 kg) kelpuutettiin eväsosastolle.

Hauki teki savustettuna kauppansa uusien (tuonti)perunoiden
 ja Memmun laittamien maukkaiden lisukkeiden kanssa.
Päälle vielä makoisat löylyt ja meripummin päivä oli täydellinen.

Loppumatkalle ei sitten enempää kalaa suotukaan,
vaan komeita auringonnousuja. Ja jopa pimennys,
joka tässä ei vielä ole alkanut.

4.6.2003 Esan Ruori

Ruori, jonka Esa sai viiskytvuotislahjaksi,
pääsi vihdoinkin tositoimiin.

Kun peräsin kääntyy hydraulivoimalla,
ei ruorin tarvitse olla niin iso.

Sopii ja toimii mainiosti.

5.6.2003 Mission Aamiainen

Tehtävä: Valmista aamiainen huomenna noin kymmenelle työkaverille.
Suunnitelma: Kisko merestä ahventa, kampelaa, toivottavasti kuhaakin.
Savustettuna suoraan aamiaispöytään.

Toteutus:

Ajetaan Gåsikselle, missä yövytään. Illalla voi vielä vaikka jigitellä tai vaikka litkata silakkaa...	Illalla sää hieman parani. Yöllä kuitenkin satoi.	Aamusumussa sitten verkot ylös. Ahvenmestalta tuli vain yksi ahven ja kuha. Onneksi hieman kampelaa avomereltä...
Gåsikesella sitten illalla valmiiksi hakkaamani puut olivat kelvanneet nuotiotulilla remunneille. Jäljistä päätellen korkeaoktaanistakin oli kulunut. Yön sateessa kastuneet puut olivat huonoja syttymään, mutta lopulta (jo reilusti myöhässä) savustuskin onnistui.		Sepon tuomat lisukkeet - savustettu peura, villisika jo kotipossu - täydensivät mainiosti ruokalistaa. ...joka oli kieltämättä melko upea. Lieneeköhän köyhemmillä ruhtinaillakaan arkipäivisin moista?
	Niinpä moitteiden sanoja ei kovasti kuulunut. Itse asiassa porukka taisi olla melko tyytyväistä. Kuvassa taaempana silminnähden helpottunut kokkikaveri.	Eikä omassakaan olossani ollut moittimista.

Mission completed!